Nyt on erkkari taputeltu. Suoraan sanottuna ylivoimaisesti huonoin kehäkokemus ikinä.
Lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan paikanpäälle. Mukana Nanon lisäksi oli pojat Jeri ja Ruma. Paikanpäälle päästyämme laitettiin koirat häkkeihin odottelemaan. Jonkin aikaa ehittiinkin odotella, kunnes lähettiin Nanon ja sen siskon kanssa seikkailemaan kehän laidalle. Nano oli jo tässä vaiheessa vähän poissa oleva, mutta luulin sen johtuvan vain "ahtaasta" sisähallista, jonne oli mahutettu hurjan paljon lajitovereita. Häslinkiä oli ympärillä tosiaan aika reippaasti ja luulin junnun olevan vaan vähän sekasin kaikesta häsellyksestä ympärillämme. Junnujen alkaessa mentiin kaikki yhdessä kehään. Ravi osuus meni tosi kivasti, seisominenkin ihan ok. Olin vähän pettynyt Nanon vaisuuteen seisomisessa, eikä se millään halunnut heiluttaa tai edes nostaa häntäänsäkään vaikka kuinka yritin.
 |
Namppa on kuitenki aina "ekalla kierroksella" huonompi seisottaa, kuin tokaa kertaa kehään mennessä joten ajattelin että se siitä tokenee arvostelussa. Heti kehään mennessä koira oli ihan poissaoleva. Seiso sinänsä ihan paikoillaan, mutta esim tuomarin tullessa oli ihan outo. Ihankuin olisi arvastanut tuomaria, joka ei todellakaan ole sen ihmisrakkaalle luonteelle tyypillistä. Noh, seisominen meni sitten ihan surkeesti eikä pentu vieläkään suostunut nostamaan häntäänsä, mikä on tosi outoa siltä. Ravi meni kuitenkin ihan ok.
Noh, saatiin EH. Ihmettelin kyllä kovasti ettei H:ta antanut. Paperissa luki kehittämättömästä rinnasta ja vaaleista silmistä. Ei mitään hirveän erikoista, mitä en valmiiksi jo tietäisi. Kehästä jäi tosi huono fiilis jälkeenpäin, kun aina kaikkialla muualla on mennyt niin kivasti.. Pari tuntia myöhemmin vein pennun ulos. Sillä oli _ihan_ kuralla vatsa ja oli edelleen tosi vaisu. Jatkoin sen ulosvientiä aina vähän väliä. Jeri ja Ruma meni tässä välissä kehään. Parhaan nartun- ja uroksen valittuaan olikin kasvattajaluokka. Yhtäkkiä meitä Sannin kanssa pyydettiin esittämään Nila (nanon äiskä) ja kumppanit. No otettiin ne sitten lennossa mukaan ja kiiruhdettiin kehään. Otin kiiressä eka Nellan (nampalla ja nellalla sama emänemä). En tosiaan kertaakaan ollut ennen edes nähnyt koiraa, mutta taitavasti se kehässä pönötti vieraankin ihmisen kanssa.
 |
| Nila, Ninni, Nella ja Tenho, c. satu saarinen |
Kaikki muu sujui tosi hyvin, mutta neiti ois kovasti halunnut istuskella aina vähän väliä. Vaihettiin Miian kanssa koiria, koska miialla oli konstinsa pitää istuminen kurissa. Otin sitten Nilan (nanon äiti) jota olenkin vähän useemman kerran hoidellut, mutta siitäkään ei juurikaan mitään kehätietoa ollut, muuta kun että se ahmii kädet namien mukana.. Taitavasti vanha konkari esiinty ja osoittautu paljon kivemmaksikin luonteeltaan mitä muistin!
Kasvattajaluokassa oli oikeestaan tosi monta osallistujaa. Päästiin jatkoon ehkä n. kuuden muun ryhmän kanssa. Tällöin tuomari katsoi meidät vielä uudestaan ja sijoitti neljä ryhmää. Ei ylletty sijoille, mutta saatiin kunniapalkinto.
 |
| Nila, Ninni, Nella ja Tenho c. Satu saarinen! |
-Nina
