#4 Kisaradalla

Kaksi vuotta ehti vierähtää tässä välissä. Kaksi vuotta viime estekisoista. Päästiin sunnuntaina vähän kisailemaan Manta- ponin kanssa. Mentiin mun ilmottautumissähellyksen takia lopulta vaan yksi luokka. Luokkana toimi 60cm, joka oli meille ihan vallan mainio Mantan viimeaikaisten jekkuiluiden ja meijän yhen ainoan yhteisen hyppykerran takia. En todellakaan suunnitellut ratsastavani aikaa, pääasia että saadaan puhdas sujuva rata ilman esteen jälkeisiä jekkuiluja.

POSTAUKSEN KUVAT C. MONICA ASTROM

Tässä huomaa pään ylös varmistelun hyvin, mutta Manta on hyvin menossa tässä.

Verkka meni aika hyvin. Manta oli kivasti pohkeen edessä ja pysyi kuulolla ja tasasella tuntumalla. Suhteellisen lyhyen verkan jälkeen siirryimme kentälle, jossa oli määrätty verkkaesteet. Ravailin kenttää ympäri yrittäen saada Manta pysymään pohkeen edessä tositosi retona, joka onnistuikin tosi hyvin. Otettiin siinä ehkä n. 6 verkkahyppyä yhteensä, jonka katsoin riittäväksi hyvien hyppyjen takia. 

Tässä uskalsin jo antaa Mantan hypätä vapaammin.

Meidän rata meni ihan hyvin. Jäin ehkä vähän turhaan varmistelemaan esteen päällä/ jälkeen nostamalla mantan päätä heti etei se pääse vetämän päätä alas esteen jälkeen ja pukittamaan. Luokka oli Mantallekin senverta pieni, ettei se tartte niin paljoa venytystä alas, jolloin en nähnyt niin kamalaksi vähän nostaa päätä ylemmäs varmuuden vuoksi. Koko rata mentiinkin tosi kivasti. Radan jälkeen olin niin tyytyväinen Mantaan. Ei yhtään mitään jekkuilua, niin hyvin menossa ja oikeasti halus hypätä mun kanssa. Tästä se saikin super paljon taputuksia radan jälkeen. Ei tosiaan ratsastettu ollenkaan aikaa. Korjasin laukat ravin kautta ja tehtiin pitkät tiet. Pääasia oli, että saatiin se 0-0 tulos ja olin siitä tosi tyytyväinen. Iso kiitos kuuluu myös Monicalle kuvista ja  Mantan omistajalle ponin lainasta! Tia ja Likus osallistu kisoihin myös jasaikin matkaansa kaksi ruusuketta.

Seuraavaan postaukseen 

Nina

#3 Ensimmäinen viikko kotona

Nano on tosiaan ollut meillä päivän yli viikon verran. Pentu on sopeutunut tänne tosi hyvin, eikä juurikaan ole kaipaillut siskoaan tai muutenkaan ollut hirveän ihmeissään uudesta kodistaan. Ollaan kolmisen kertaa nähty nanon sisaruksia tässä viikon aikana, josta se on tykännyt hirveesti. Pikku pennusta onkin kuoriutunut jo ihan hirveä vesipetokin! (Uimakuvat c. Sanni V.)

 

 

 Nano on nukkunut ja juonut tosi hyvin. Parikertaa oon joutunut ruokaa vähän useempaan kertaan tarjoamaan ennenkuin neiti sen on popsinut suihinsa, mutta syönyt kuitenkin ihan suht hyvin. Kaikki muutkin on sujunut hyvin. Hihnassa kävely, luokse tulo ja istuminen on jo itsestään selvyyksiä.

Oon myös vähän opettanut sille pillin- ja maahan menon alkeita, mutta ei oikeestaan mitään sen vaikeampaa olla vielä tehty. Ootellaan tässä, että sais rokotukset niin päästäis vähän ulkoilmoihinkin (tallille...) mutta ne saadaan vasta n. kuukauden päästä. Siihen asti pyöritään aika lähellä kotikulmia.

   Löysin tosiaan vasta tänään kameran laturin, jonka takia en ole voinut tänne mitään aikaisemmin kirjoitella kuvien uupuessa. Käytiin kuitenkin nopsaan äsken ottamassa takapihalla pari kuvaa niin saadaan tännekin jotain postauksentynkää! 

Seuraavaan postaukseen.

Nina

#2 Blogin uusi päätähti

Sannin pienen "paineistuksen" johdosta päätin alkaa kirjoittamaan blogia meijän perheen uudesta pienestä perheenjäsenestä. Pienen mietinnän jälkeen ajattelin yhdistää Usvan ja tämän blogin, joten tulevaisuudessa pyrin kirjoittelemaan vähän monipuolisemmin meidän arjesta.

Mutta kukas se uusi asukas on?

*taddada-daddada-daddaddaaa!*

Sniffens Hallasoihtu aka Nano. 

Mun eka ihkaoma koira ja rodultaan tietysti sileäkarvainen noutaja! Nano on sopeutunut tänne meille ihan super hyvin jo. Pirteä ja leikkisä penska on kuitenkin ehtinyt jo lumoamaan kaikki söpöydellään.

Ollaan tosiaan Sannin kanssa hoidettu Miian (sniffens) koiria parisen vuotta nyt. Miia asuu lähellä meiltä, joka on tietysti kätevää kaikin puolin. Tykkään myös yleisesti Sniffens- kasvateista hurjasti.

Nano 7vko 6pv

Olen Nilaa (Nanon emää) tapaillut ja hoidellut jonkun verran ja sen luonne on mieleeni.  Isä tosiaan asuu Ruotsissa, joten sitä en ole päässyt tapaamaan. Rebuksen (Nanon isä) tulokset ja Caci´s kenneli kuitenkin puhukoon puolestaan. Miialla asuu Nanon sisko siihen asti kunnes se on tarpeeksi vanha lähtemään Ruotsiin isänsä kasvattajalle, jonka ansiosta Nanotsu pääseekin näkemään siskoaan tosi usein siihen asti!

 Saa nyt nähdä, mites meidän arki ja koirabloggaus lähtee käyntiin! Ulkoasu sun muut vielä aika kesken, mutta koittakaa kestää edes hetki näitä..

-Nina

#1 Uusia tuulia

Heipähei!

Nöpön lähdön jälkeen on ratsastelut jääneet vähän vähemmälle. Mantaa olen mennyt viikottain, joskus useemminkin viikon aikana. Tialla on mennyt hyvin peikissä, ainossa ja likuksella. Tia onkin päässyt nyt kisaamaan vakituisesti 80cm ratoja ja pärjännyt niissä oikein hyvin!

[ANTEEKSI KUVIEN LAATU, KAMERASTA OLI MENNYT PIENI KUVAKOKO PÄÄLLE, JOLLOIN 

EI ANNA VENYTTÄÄ NIITÄ ISOIKSI...]

Nyt sain kuitenkin houkuttelevan tarjouksen kavereiltamme super ihanasta suokki tammasta. Jo ennestään tuttu Usva etsi nyt vuokraajaa pari kertaa viikossa. 

Usvalla olen pari kertaa mennyt jo aiemmin ja jo sillon rakastunut sen yritteliäisyyteen ja ihanan kilttiin luonteeseen. Kävin kuitenkin pari päivää sitten vielä "koeratsastamassa" sen uudelleen, vaikka olin jo ennen ratsastusta aika vakuuttunut tammasta. Usva on kehittynyt ihan huimasti uusilla omistajillaan ja on hyvin oppihaluinen hevonen, joka auttaa tietysti sen ratsastettavuuden kehittymisessä entisestään. 

 

Toiveena ois nyt alkaa saamaan Usvaa vähän kevyemmäksi ja ylöspäin etupäästä varsinkin nivel- kuolaimella ja samalla saada sen kuntoa vähän nostettua. Mulle itelleni on tosi outoa ratsastaa hevosta ylöspäin, tai varsinkaan kannatella hevosta Nöpön ja mantan ratsasteluiden jälkeen. Nöpöä varsinkin sai rakenteensa ansiosta kaikin voimin ratsastaa alaspäin, mutta tekee erittäin hyvää päästä ratsastamaan vähän erirakenteisia heppoja! 

 Usva tarttee vielä lihasta ja vähän sitä pientä mahaa pois, jotta sille itselle ois helpompaa se itsensä kantaminen. Usva on tosin omasta mielestä tosi nätissä kunnossa jo nyt suokiksi, jos näin voi sanoa! 

Otin lauantaina myös vähän hyppyjä. Tamma hyppäs kaikki esteet puhtaasti ja oli hypätessä tosi mukava. Kiva saada ratsastaa hevosta, joka on tasanen sekä koulu- että estepuolella!

Saa nähdä mihin asti me päästään tän tamman kanssa.

-Nina