Vuoden ikäinen kakara

Niinhän se vuosi taas vierähti. Ihan älyttömän nopeasti mennyt taas, vastahan me oltiin niitä pentuja hoitelemassa yökylien merkeissä ennenkuin silmätkään oli edes avautuneet...

[kuvat c. sanni]

Älyttömän nopeasti mennyt vuosi, mutta paljon onkin ehtinyt tapahtua. Pentu on kavanut junnuikään ja ensimmäinen junnukehä korkataankin erkkarissa. Ehkä vähän tyhmä idea lähteä erkkariin tekemään näyttelydebyytti mutta mitäs siitä, katotaan nyt mitä tuomari kakarasta tuumaa. Pämppis onkin kasvanut ihan hurjasti ja painaakin nykyään jo yli 30 kiloa!! Vaikka fyysisesti se onkin jo melkeen aikuisen mitoissa, on se päästään vielä yhtä jääräpäinen kakara mitä ennenkin. Hirveen soisaalinen ja kaikkia rakastava ja no onhan se positiivinen elämäntapa ihan hyväkin asia. Paljon on tuonut iloa meille ja toivottavasti tuo vielä seuraavat kymmenen vuottakin.

 Ollaan nyt treenattu vähän näyttelyhommien lisäks tokojuttuja. Sekaan on eksynyt vähän alkeellisia agilityhommiakin. Tosin esteet pidän ihan mineinä vielä, ennenkuin saadaan koira kuvattua ja no onhan sillä vielä vähän kasvurajatkin auki. Pääasiassa treenailtu vähän esteiden kiertämistä ja muutenkin mielenvirkistykseksi hypelty. Nano rakastaa esteiden hyppelyä ihan hirveesti ja on ihan tosi motivoitunut treenailemaan kaikenlaisia kiemuroita!

Kaikin puolin pennusta on kasvanut ihan yli-innokas ja yli-sosiaalinen teini, joka rakastaa kaikkia mutta ketä kaikki vihaa... Vähän liian yli-innokas monen makuun.. :D

Palaillaan taas viimeistään erkkari-postauksen kanssa!

-Nina

ps. Jos on kiinnostunut mun kuvaamista kuvista (pääasiassa hepoista) käykää tsekkaamassa uusimmat kuvasivuni täältä!

Viimeiset pentukehät

Mihinköhän se aika onkaan vierähtänyt, nimittäin meidän pieni Namppa oli sunnuntaina viimeistä kertaa pentukehässä. Joulukuun viimeisenä päivänä oltiin viimeksi kehässä, jossa Nano suoritti itsensä yhteensä kuudesta kymmenestä koirasta punaisten kolmanneksi. Tällä kertaa matkattiin taas Vantaalle, mutta ekaa kertaa Racinel- areenalle!

Meillä oli taas seurana Sannin ja Nemon lisäksi Eevi ja Eevin pieni havannankoira Rio. Saavuttiin paikalle juuri sopivasti ehtiäksemme ilmottautua ennen kehien alkua. Oltiin Nampan kanssa numerolla 43 muistaakseni (?) eli meillä oli hyvin aikaa kasata häkit ja vähän juoksuttaa Nanoa ennen kehää. Nano on nykyään todella energinen eikä se meinaa väsyä millään. Kävin sen kanssa aamulla metsälenkillä, jossa se juoksenteli vapaana. Annoin Nanon chillailla häkissä n. tunnin tai puolitoista, jonka jälkeen otin sen piuhan päähän juoksuttamaan pari suoraa. Nano ravasi ihan älyttömän hyvin tällöin.

Kehään päästyä kaikki meni ihan hyvin. Nano tosin ei seissyt läheskään niin hyvin mitä yleensä nykyään on seissyt, joka tosin taisi johtua liian pienistä nameista joita mun oli vähän vaikeaa antaa niitä sille... Nyt kuitenkin sain sen ravaamaan ihan super hyvin verrattuna joulukuun kehäesiintymiseen missä se oisi vaan halunnut laukata... Tämä taisi johtua myös siitä, että Racinelilla oli ihanan tilavat kehät, joissa pystyin juosta Nampan kanssa eteenpäin ilman että piti heti pysähtyä. Oltiin tosiaan viimisessä parissa, jossa oltiin kolmistaan. Tuomari antoi yhdelle punaisen ja meille ja toiselle siniset. Namppa seiso tosi taitavasti aina, kun tuomari ei kattonut mutta olisi kokoajan halunnut tuoda vasenta takastaan eteen, kun tuomari kattoi... Tästä saatiin sitten sininen, kun pentu ei vaan millään malttanut innostuksen huumassa seistä paikallaan... :D  Ison (ja varsinkin isoaskeleisen) koiran kanssa osaa kyllä arvostaa näitä isoja kehiä, kun niitä aika harvassa on, varsinkaan sisätiloissa.

tyttö saanut vähän ryhtiä lisää!

Nano ja Rio

Nauhakehä tosiaan alkoikin sitten suoraan. Nano seiso niin paljon paremmin nauhakehässä, varmaan saatuaan vähän päästellä parikehässä höyryjä juoksemalla. Hyvä seisominen ja todella hyvä (!!) ravaaminen saattoikin meijät jatkoon, joista valikoiduimmekin vielä ykköspaikalle! Namppa siis pääsi toista kertaa elämässään BIS- kehään.

Tässä välissä oli aika pitkä tauko, jolloin laitoin nampan odottelemaan häkkiin. Bis- kehän alettua pentu oli vieläkin täynnä energiaa. Mentiin sitten kehään ja tuomarit seisotti valehtelematta varmaan päälle 7 minuttia meitä paikoillaan. Päästiin ravaamaan n. 10 metrin pätkä lopuksi. Nano ei tosiaankaan jaksa keskittyä innoissaan ja ryhdissä näin kauan... Noh, tiputtiin siinä vaiheessa, mutta en kyllä jatkoonpääsyä odottanukaan varsinkaan ilman ravaamista näin kauan seisotettuna. :D Todella ylpeä kuitenkin Nampan tsempistä koko päivän!

Kävin vielä kyytiä odotellessa päästämään pennun vapaaksi lähimetsään jossa käytiin lyhyt lenkki. Energiaa oli vielä senverran että juoksenteli penturallia puolet lenkistä... Autoon päästyä malttoi kuitrnkin nukkua koko loppu matkan takaisin kotiin.

Tälläistä tälläkertaa. Seuraavaksi kiikareissa parit viralliset näyttelyt, tällä kertaa jo junnuluokissa!

Seuraavaan postaukseen,
Nina