tiistai 31. toukokuuta 2016

#4 Kisaradalla

Kaksi vuotta ehti vierähtää tässä välissä. Kaksi vuotta viime estekisoista. Päästiin sunnuntaina vähän kisailemaan Manta- ponin kanssa. Mentiin mun ilmottautumissähellyksen takia lopulta vaan yksi luokka. Luokkana toimi 60cm, joka oli meille ihan vallan mainio Mantan viimeaikaisten jekkuiluiden ja meijän yhen ainoan yhteisen hyppykerran takia. En todellakaan suunnitellut ratsastavani aikaa, pääasia että saadaan puhdas sujuva rata ilman esteen jälkeisiä jekkuiluja.

POSTAUKSEN KUVAT C. MONICA ASTROM

Tässä huomaa pään ylös varmistelun hyvin, mutta Manta on hyvin menossa tässä.
Verkka meni aika hyvin. Manta oli kivasti pohkeen edessä ja pysyi kuulolla ja tasasella tuntumalla. Suhteellisen lyhyen verkan jälkeen siirryimme kentälle, jossa oli määrätty verkkaesteet. Ravailin kenttää ympäri yrittäen saada Manta pysymään pohkeen edessä tositosi retona, joka onnistuikin tosi hyvin. Otettiin siinä ehkä n. 6 verkkahyppyä yhteensä, jonka katsoin riittäväksi hyvien hyppyjen takia. 


Tässä uskalsin jo antaa Mantan hypätä vapaammin.
Meidän rata meni ihan hyvin. Jäin ehkä vähän turhaan varmistelemaan esteen päällä/ jälkeen nostamalla mantan päätä heti etei se pääse vetämän päätä alas esteen jälkeen ja pukittamaan. Luokka oli Mantallekin senverta pieni, ettei se tartte niin paljoa venytystä alas, jolloin en nähnyt niin kamalaksi vähän nostaa päätä ylemmäs varmuuden vuoksi. Koko rata mentiinkin tosi kivasti. Radan jälkeen olin niin tyytyväinen Mantaan. Ei yhtään mitään jekkuilua, niin hyvin menossa ja oikeasti halus hypätä mun kanssa. Tästä se saikin super paljon taputuksia radan jälkeen. Ei tosiaan ratsastettu ollenkaan aikaa. Korjasin laukat ravin kautta ja tehtiin pitkät tiet. Pääasia oli, että saatiin se 0-0 tulos ja olin siitä tosi tyytyväinen. Iso kiitos kuuluu myös Monicalle kuvista ja  Mantan omistajalle ponin lainasta! Tia ja Likus osallistu kisoihin myös jasaikin matkaansa kaksi ruusuketta.


Seuraavaan postaukseen 

Nina

torstai 26. toukokuuta 2016

#3 Ensimmäinen viikko kotona

Nano on tosiaan ollut meillä päivän yli viikon verran. Pentu on sopeutunut tänne tosi hyvin, eikä juurikaan ole kaipaillut siskoaan tai muutenkaan ollut hirveän ihmeissään uudesta kodistaan. Ollaan kolmisen kertaa nähty nanon sisaruksia tässä viikon aikana, josta se on tykännyt hirveesti. Pikku pennusta onkin kuoriutunut jo ihan hirveä vesipetokin! (Uimakuvat c. Sanni V.)



 





 Nano on nukkunut ja juonut tosi hyvin. Parikertaa oon joutunut ruokaa vähän useempaan kertaan tarjoamaan ennenkuin neiti sen on popsinut suihinsa, mutta syönyt kuitenkin ihan suht hyvin. Kaikki muutkin on sujunut hyvin. Hihnassa kävely, luokse tulo ja istuminen on jo itsestään selvyyksiä.

Oon myös vähän opettanut sille pillin- ja maahan menon alkeita, mutta ei oikeestaan mitään sen vaikeampaa olla vielä tehty. Ootellaan tässä, että sais rokotukset niin päästäis vähän ulkoilmoihinkin (tallille...) mutta ne saadaan vasta n. kuukauden päästä. Siihen asti pyöritään aika lähellä kotikulmia.




   Löysin tosiaan vasta tänään kameran laturin, jonka takia en ole voinut tänne mitään aikaisemmin kirjoitella kuvien uupuessa. Käytiin kuitenkin nopsaan äsken ottamassa takapihalla pari kuvaa niin saadaan tännekin jotain postauksentynkää! 

Seuraavaan postaukseen.

Nina